Kun uusi opiskelupaikka yliopistossa on varmistunut, yksi ensimmäisistä hoidettavista asioista on ylioppilaskunnan jäseneksi liittyminen. Moni pitää sitä pikkujuttuna, mutta todellisuudessa sillä on iso merkitys opintojen suorittamiseen. Käytännöt yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä poikkeavat myös toisistaan melkoisesti.
Tässä artikkelissa tarkastelemme ylioppilaskunnan merkitystä opiskelija-aikana. Etelä-Suomessa suurimmat ylioppilaskunnat löytyvät Helsingistä ja Tampereelta. Tampereen tilannetta selittää se, että vuonna 2019 kaksi aikaisempaa ylioppilaskuntaa yhdistyivät, sillä myös yliopistot yhdistyivät uudeksi yliopistoksi.
Ylioppilaskuntien tehtävä
Ylioppilaskunnat ovat itsenäisiä yhdistyksiä, jotka tekevät yhteistyötä sen yliopiston kanssa, joiden opiskelijoita ylioppilaskunta edustaa. Esimerkiksi Turussa on kaksi ylioppilaskuntaa, koska Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat eri yliopistot.
Edustamalla tarkoitetaan ylioppilaskunnissa ennen kaikkea edunvalvontaa. Yliopistolain mukaan päättävissä elimissä pitää olla opiskelijoiden edustajia, ja näiden edustajien rekrytoiminen ja perehdyttäminen on ylioppilaskuntien vastuulla. Ylioppilaskunnat neuvottelevat myös kaupunkien paikallisten yrittäjien kanssa erilaisista opiskelija-alennuksista ja tarjoavat näin potentiaalisesti tuhansia uusia asiakkaita.
Suomen ylioppilaskunnat kuuluvat valtakunnalliseen Suomen ylioppilaskuntien liittoon (SYL), jonka tehtävänä on edustaa opiskelijoita isona blokkina valtakunnan tasolla. Esimerkiksi syksyllä SYL oli mukana vaatimassa, että kasvomaskien hankintaa ei saa jättää opiskelijoiden kustannettavaksi, sillä nämä ovat jo muutenkin taloudellisesti vaikeassa asemassa.
Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys
Suomessa on pääsääntöisesti vapaus kuulu tai olla kuulumatta johonkin yhdistykseen, mutta ylioppilaskunnat ovat tästä poikkeus. Jäsenyys on pakollinen ja sidoksissa opinto-oikeuteen kyseisessä yliopistossa: kursseista ei voi saada suoritusmerkintää, ellei ole kirjoilla oleva opiskelija, ja ainoastaan ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksaneet opiskelijat voivat ilmoittautua kirjoille. Jäsenmaksu on perinteisesti ollut noin sadan euron luokkaa, mutta se saattaa vaihdella kympillä tai parilla riippuen ylioppilaskunnasta. Noin puolet tästä rahasta menee Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle (YTHS), mutta vuodesta 2021 alkaen tämä osuus maksetaan suoraan Kelalle.
Pakkojäsenyys herättää aina säännöllisesti keskustelua: onko opiskelijoiden perusoikeuksien vastaista vaatia heitä kuulumaan johonkin tiettyyn järjestöön? Tämä nostetaan esiin varsinkin silloin, jos ylioppilaskunta ottaa kantaa johonkin vähänkin poliittiseen asiaan kuten vaikkapa asunto- tai verotuspolitiikkaan. Pakkojäsenyyttä on perusteltu sillä, että se takaa kaikille yliopisto-opiskelijoille yhdenvertaisen edustuksen ja mahdollisuuden myös terveydenhoitoon. Ammattikorkeakoulut eroavat tässä siinä mielessä, että niiden oppilaskuntien jäsenyys ei ole pakollista, mutta nämä eivät myöskään saa käyttää YTHS:n palveluita.