Kategoriat
Uncategorized

Mikä koulutus- ja valmennusalaa vaivaa?

Tarve yhdistää voimat ja kirjoittaa blogi kumpusi huolestamme oman alamme tulevaisuuteen liittyen. Yhdysvalloissa on tutkittu että noin 5 miljardia dollaria heitetään vuodessa rahaa kankkulan kaivoon, kun organisaatiovalmennuksilla ei ole riittävää vaikuttavuutta. Jos väittäisimme olevamme yllättyneitä, valehtelisimme.

Katsomalla videoita valaistut!

Kaikkea kutsutaan nykyään valmennukseksi. Edestä puhumalla tiedon jakaminen ja kalvosulkeiset eivät ole koskaan olleetkaan valmennusta – me olemme vain harhautuneet ajattelemaan niin. Erikseen on olemassa sellaiset inspiraation mestarit, kuten esimerkiksi Esa Saarinen ja Jari Sarasvuo, jotka osaavat synnyttää ajattelun liikettä ja oppimiseen tarvittavaa tunnetta briljantin puhujaosaamisensa avulla. Inspiraatiopuheilla on välillä paikkansa ja hetkensä. Parhaimmillaan ne saavat aikaan hyvän tunnetilan aloittaa matka jotakin uutta kohti.

Suomeen on viimeisen muutaman vuoden aikana virrannut maailmalta verkkovalmennusvillitys – pitäisikö sanoa, että jälleen. Yksityishenkilöt saavat pienellä euromääräisellä investoinnilla verkkokurssin avulla elämänmuutoksen tai parannuksen milloin mihinkin oireeseen. Kysymyksessä voi olla äkkirikastuminen, oman bisneksen läpimurto tai äkkilaihtuminen. Yksi asia kuitenkin unohdetaan – Ihminen ei muuta elämäänsä 6 x 15 minuutin pituisia videoita katselemalla. Suurin osa katsoo ensimmäiset 5 minuuttia ja jättää koko homman kesken.

Nyt nämä ‘äkkimuutoksen lupaamat verkkokurssit’ ovat leviämässä myös organisaatioiden kehittämiseen. Hälytyskellojen pitäisi soida jos tässä kuviossa vedetään äärilaitaan, se nimittäin ei olisi historiassa ainutlaatuista. Ylin johto ja HR – ottakaa järki käteen! Yritysten on aika taas miettiä oppimiskäsitystä ja muistella miten erilaisia olemme oppimismotivaatioltamme ja oppimisherkkyydeltämme. Nyt on aika päivittää oman organisaation oppimiskäsitys ja miettiä miten meidän ihmisemme oikeasti parhaiten oppivat. Hieman karrikoiden voisi väittää, että on kaksi tapaa kehittää organisaatiota – vaihtaa suurin osa ihmisistä tai motivoida ihmiset oppimaan uudella tavalla ja nopeammin.

Kuka unohti oppimisen?

Peter Senge kirjoitti kirjan ´The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization´ vuonna 1990. Puhuimme siis oppivista organisaatioista ja noista päivistä lähtien oppimisesta ja uuden tiedon integroivasta soveltamisesta on muodostunut yksi tärkeimmistä menestystekijöistä. Silti elämme ismien maailmassa. Muutosjohtaminen, vuorovaikutteinen johtaminen, valmentava johtaminen, transformatiivinen johtaminen, ratkaisumyynti, konsultoiva myynti, asiakaslähtöisyys, asiakaskokemus ja lisää pukkaa – virta on loputon.

Olemmeko menettäneet kykymme oppia kuunnellessamme, henkilöitä, jotka ovat keksineet ja kaupallistaneet ikiaikaisia viisauksia uudelleen. Kannattaa muistaa, että me kirjoittajat puhumme tässä koko ajan itse edustamastamme ammattikunnasta eli tehtyjä virheitä on taustalla sellainen määrä, ettei kykene edes muistamaan. Opittu kuitenkin on ja isolla kädellä.

Mitä me sitten olemme sanomassa? Haluamme herättää uudelleen keskustelun oppimisesta kaiken ismikonsultoinnin –ja valmentamisen keskellä. Maailma muuttuu jatkuvasti ja paras tapa kulkea mukana on rakentaa yhdessä oppimisen kulttuuri. On siis aika käydä jälleen keskustelua organisaatio-oppimisesta ja oppimiskäsityksestämme, jotka olemme unohtaneet pitkäksi aikaa. Haluatko lähteä dialogiin mukaan?

Mihin olemme sitten matkalla?

Organisaatio-oppiminenkin digitalisoituu ja monikanavaistuu, kuten kaikki muukin – se on varmaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuutemme hyödyntää teknologiaa oman oppimisen rytmimme ja tyylimme vaatimalla tavalla on tullut ennennäkemättömällä nopeudella mahdolliseksi. Tämän blogin tavoitteena on tarkastella noita mahdollisuutta eri näkökulmista. Tervetuloa mukaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *